Kerjäläisten valtakunta

“Kerjäläiset ovat vakiintuneet Helsingin kesäkuvaan”"

Helsingin kerjäläiset yhä aggressiivisempia”

“Kerjäläiset levittäytyneet yhä laajemmalle Suomessa”

“Kerjäläiset yhä hyökkäävämpiä”

Ensimmäiset otsikot ovat kahden vuoden takaa, viimeisimmät tältä keväältä. Suomen katukuvan kerjäläiset ovat pääsääntöisesti Romaniasta kotoisin, pääkaupungissa heitä arvioidaan olevan noin 150, muissa suomen kaupungeissa ehkä yhteensä tämän verran

Lapsuuteni kerrostalojen rappukäytävissä oli nimitaulun vieressä kyltti jossa luki “kerjääminen ja kaupustelu kielletty” .  Vailla vakinaista osoitetta ei myöskään passannut olla, eikä itseään saanut myydä.

Se Suomi ei enää palaa, sen enempää kuin sekään jossa työtätekevä meni 18-vuotiaana töihin ja lähti samasta paikasta kultakellon kera 65-vuotiaana eläkkeelle.

Meillä on EU ja sen myötä rajat auki jäsenmaille. Jäseneksiottokriteereistä voi olla monta mieltä, mutta tässäkään ei auta itkeä maahan kaatunutta maitoa.  Romania ja Bulgaria ovat olleet jäsenmaita vuodesta 2007. Sama vapaa liikkuvuus joka mahdollistaa suomalaisen sairaanhoitajan työllistymisen muualla Euroopassa paremmin palkattuna, tuo köyhän jäsenmaan kerjäläiset Suomeen.

Ylläolevat otsikot ja niihin liittyvät uutiset herättävät keskustelua. Keskustelijoita on pääsääntöisesti kolmenlaisia – niitä joissa kerjääminen herättää periaatteellista vihaa, niitä joilla on huonoja kokemuksia kerjäläisistä ja niitä jotka haluavat auttaa heitä yleisen inhimillisyyden tai kristillisen rakkauden nimissä.

Ensimmäisellä ryhmällä on vahva mielipide siitä mitä kerjäämisen taustalla on. Näiden keskustelijoiden mottona on “joka ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä” ja sama armottomuus kohdistuu myös kotimaan köyhiin ja työttömiin. Jossain on näiden ihmisten mielessä huikea määrä työpaikkoja jotka vain odottavat että nirsot työttömät niihin tarttuisivat. Toistaiseksi ainakaan minä en ole sellaista työpaikkavarastoa löytänyt, onko joku muu?

Huonojen kokemusten suututtamat ovat sitten ihan toisenlainen ryhmä. Siksi pistääkin vihaksi kun näiden ihmisten kertomukset saavat kolmosryhmän keskustelijat takajaloilleen. Nousee esiin syytöksiä rasismista. Kun ikävä kyllä nämä kerjäläiset edustavat etnistä vähemmistöryhmää. On vaikea keskustella aidosti huonoista kerjäläiskohtaamisista ilman että R-kortti vedetään esiin.

Kristilliset ja inhimilliset keskustelijat haluavat auttaa. Mikä sitten on apua? Auttaako kaksikymmensenttinen kupin pohjalla? Ketä se auttaa ja miten?

Niin kauan kun en tiedä, en pudota sitä kolikkoa kuppiin. Ostan ruusuni kukkakaupasta ja koruni kultasepänliikkeestä. Avustan vähäosaisia tavoilla joiden perillemenosta voin  olla edes 99-prosenttisen varma.

Kerjääkö suomalainen köyhä? Enpä ole kovin usein nähnyt. Soittaa ehkä epävireistä nokkahuilua tihkusateessa kaupan ulkopuolella. Kerää pulloja metroasemien roskiksista ja jalkapallokenttien laidalta. Luulen että näillä kotimaan varattomilla on mielen pohjalla kuva siitä kyltistä joka kielsi kerjäämisen ja kaupustelun.

Eräänä kiihkeän kerjäläiskeskustelun päivänä kesäkuun alussa asioin  läheisessä kauppakeskuksessa. Käytävällä edessäni kulki laiha, rähjäinen noin kuusikymppinen suomalaismies. Mies kumartui ja työnsi kätensä pylväsroskikseen. Pullo, kerkesin ajatella. Vaan eipä ollut; näin miehen kädessä mäkkärin pirtelötuopin jossa oli ehkä kolmannes sisältöä. Mies joi sisällön ahneesti ja heitti tuopin seuraavaan roskikseen. Kynnys kerjätä oli ainakin hänelle ilmeisen korkea.

Pelatessa voi myös hävitä

Uutinen:

“Helsingin hovioikeus on toukokuun aikana käsitellyt tanssinopettaja Åke Blomqvistin ja Nordean miljoonariitaa. Kiista juontaa juurensa vuosiin 1999 ja 2000, jolloin Blomqvist siirsi Leena-vaimonsa kanssa määräaikaistileiltään kaksi miljoonaa euroa Selekta-vakuutuksiin.

Kun säästöhenkivakuutukset päättyivät keväällä 2005 ja tuli rahojen palauttamisen aika, sijoituksista oli sulanut pois miljoona euroa.”

Kurja juttu. Varmasti ottaa aivoon. Miljoona euroa hävinnyt taivaan tuuliin Silti:

“Blomqvist haastoi pankin oikeuteen, sillä hänelle ei omasta mielestään oltu tehty kyllin selväksi sijoitusvakuutuksiin liittyviä riskejä. Blomqvistin mukaan hän ei koskaan käsittänyt, oliko säästöhenkivakuutus pankki- vai vakuutustuote.”

Minä en ole varakas. Tuskin tulen näkemään miljoonaa euroa elinaikanani. Sijoittamisesta kokemukset ovat toistaiseksi liki olemattomat. Mutta terveen järjen käyttö on toki sallittua.

Jos laitan kaksi miljoonaa euroa kiinni johonkin, otan tasan tarkkaan selvää mikä se jokin on. Jos toinen osapuoli ei tee jotain kyllin selväksi, kysyn, kysyn ja kysyn. Olen ihan varma että kahden miljoonan sijoittajalle riittää kyllä vastaajia kysymyksiin ja sitä rautalankaakin kannetaan hopeaprikalla jos tarvitaan.

Näin sanoo Nordean verkkosivu, se ensimmäinen joka tulee vastaan kun googlettaa Selekta eläkevakuutus:

“Selekta-eläkesijoituksen arvo kehittyy vakuutukseen liitettyjen sijoituskohteiden arvonkehityksen mukaan.”

On tuossa toki pitkiä sanoja, mutta ei ehkä kuitenkaan kauhean vaikeita. Vakuutus elää sen mukaan miten sijoituskohde. Yksinkertaista.  En suostu uskomaan etteikö Blomqvistille olisi annettu materiaalia jossa tuota ei olisi tullut selväksi.

Eri asia sitten, suostuiko herra papereita lukemaan. Minä lukisin. Jos olisin kaksi milliä laittamassa johonkin kiinni, tavaisin sitä kuin ekaluokkalainen ja kyselisin kuin kolmevuotias.

Koko jutun opetus voisi olla vaikka että jos jokin on epäselvää, niin se pitää selvittää ensin ja sijoittaa vasta sitten. Ja jos selviää että vakuutus, talletus, mikätahansa, on sidottu sijoituskohteen arvon kehitykseen, niin sijoittaa vain ja ainoastaan sen verran kuin on valmis häviämään.

Kyse on maksetuista oppirahoista. Tässä tapauksessa harmillisen suurista. Silti olen sitä mieltä että jos kahdesta miljoonasta jää miljoona jäljelle, ei varsinaista hätää ole. Ensi kerralla fiksummin!